|
possibly sleepwalking
M I N N A = Yliopisto-opiskelija länsirannikolta. 1989. Ikuinen haaveilija, joka hukkaa kaiken ja on aina myöhässä.
♥: Lukeminen, matkustelu, valokuvaaminen, muoti, elokuvat, vieraat kielet, kiireettömät aamut, huivit, kuivahedelmät, vanhat valokuvat, musiikki, nukkuminen, lojuminen & päämäärätön haahuilu. |
|
|
the blog
Personal blog, satunnaista höpinää aiheesta ja sen ulkopuolelta. Kuvamateriaalia oman viitseliäisyyden sanelemissa rajoissa.
links
Bang your brainsDirty pretty things Heijastuspinta Converting vegetarians Kemikaalicocktail Paras aika vuodesta The Sartorialist archives
credits
Design: doughnutcrazyKuvitus omasta takaa, ellei toisin mainita. 
|
Punaiset tuolit ja bolognesea.
Sain pari vuotta sitten ensimmäiseen omaan kotiini kolme Alvar Aallon 69-tuolia viimeisen päälle kunnostettuna. Poloiset olivat viettäneet vuosikymmenen jos toisenkin isovanhempieni halkovajassa(!!) ennen kuin äitini dyykkasi ne talteen hiomista, maalaamista ja päällystystä varten. Valitettavasti päällysteen kangasvalinta osoittautui virheeksi: ohut ja vaalea "lakanapuuvilla" tuli tiensä päähän jo parissa vuodessa. Isompaan asuntoon muutettuani tuolien lukumäärä myös kasvoi vielä yhdellä, tietenkin eriparisella yksilöllä.  Moni kaverini on kauhistellut tuolien kiikkeryyttä (johtuu iästä, ei Aallon suunnittelusta) ja avokki väläytellyt uusien hankkimista, mutta minulle noiden tunnearvo on aivan valtava - kysehän on sentään melkein perintökalleudesta! Kesälomani viimeisellä viikolla sain kuin sainkin itseäni niskasta kiinni, pakotin poikaystävän veivaamaan tuoleista jalat irti ja aloitin kunnostusprojektin: istuinosat saivat uuden päällyksen, jalat kiristettiin kiinni ja jalkojen huopapehmusteet uusitaan kunhan kerkeän lähikauppaa kauemmas. On se kumma miten aina unohtaakin aloittaa tällaiset ajoissa eikä pari päivää ennen koulujen alkua.... Joka tapauksessa, taas on "romujen" käyttöikää pidennetty parilla vuodella! Tuo miehenpuolisko kyllä ilmoitti että kyseessä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän tähän urakkaan kanssani ryhtyy, mutta odottakaas vaan :D. Koko viikonloppu oli sen verran täyteenbuukattu poikaystäväni vanhempien vierailun takia, että ruoanlaitto uhkasi jo pahasti jäädä vaille aikaa tai saati tilaa - lauantainen ravintolareissu tuntui painavan sisuksissa vielä sunnutai-iltanakin. Jotain sekä itselle että puoliskolle sopivaa syömistä oli kuitenkin saatava ja vikkelään, joten viskasin pannulle bravuurini, bolognesen jota meillä kauhotaan naamariin hyvin usein. Ainekset kun yleensä löytyvät kaapista jo valmiiksi tomaattimurskaa ja juustoa lukuunottamatta, jotka puolestaan kustantavat lähikaupasta kannettuna jokusen hassun euron.  Idiootinvarma soijabolognesepurkillinen tomaattimurskaa pari kourallista soijarouhetta vettä sen verran että rouheet ja tomaattimurska sekoittuvat turaus ketsuppia loraus punaviiniä puolikas kasvisliemikuutiosta hyppysellinen parmesania hunajaa, mustapippuria, oreganoa & suolaa (omien tuntemusten mukaan) Aineksista en valitettavasti osaa antaa mitään tuon mittaa - itseltä tuo sapuska syntyy nykyään sormituntumalta ja silmät ummessa. Mitään alkuperää reseptillä ei myöskään ole, vaan kyseessä on ruokakaapin sisällön mukaan taipuva sikermä hyväksi koetuista kikoista saada soijarouheesta syötävää. Itse prosessi menee jotakuinkin niin, että sekoitetaan soijarouheet, tomaattimurska ja vesi kastikkeen näköiseksi ja kuumennetaan pannulla hissuksiin. Heitellään perään muut ainekset (myös se parmesaani, joo), sekä mausteet ja annetaan olla niin kauan kuin spagetti kiehuu. Kipataan pastan päälle lautaselle, lisätään päälle vielä lisää parmesaania ja kutsutaan kanssaihmiset syömään. Tunnisteet: DIY, ruoka, sisustus |