Leipää ja laiskottelua.
.Kesäloman hienoin asia on ehdottomasti se, ettei mihinkään ole kiire ja asioista nautiskelemiseen voi ja saakin keskittyä. Voi hyvällä omallatunnolla todeta olleensa tekemättä juuri mitään tärkeää tai hyödyllistä, istuskelleensa jokirannassa avokin kanssa tunnin juuri puhumatta, testannut kuinka hitaasti jäätelöpuikon voi syödä sotkematta. Tai uhrata oikeasti kokonaiset kaksi tuntia kirjastossa etsimässä laadukasta kesälukemista.


Illalla tosin heittäydyin niinkin aktiiviseksi, että väänsin treenien jälkeiseen huutavaan nälkään pellillisen teeleipää. Lähinnä vaan sitä varten, että kuivahtaneen ruisleivän nassuttaminen parvekkeen sinisellä matolla täydellisenä kesäiltana olisi pyhäinhäväistystä.

Huomenna olisi tarkoitus jättää vaihteeksi nukkumatta pommiin ja suunnata kohti Helsinkiä ja linnanmäkeä viettämään avokin kanssa vuosipäivää. Mun tapauksessa tämä tarkoittaa lähinnä päivää täynnä hillitöntä pelkoa, pahoinvointia ja epämääräisiä kolhuja koska suurimmassa osassa laitteista kolisen eestaas vasten turvakaiteita. Mutta mitäpä sitä nyt ei rakkauden vuoksi tekisi :D.

Se pakollinen, ikävä aloituspostaus.
Jostain syystä juhannuskrapulan jälkimainingeissa jokin universumissa loksahti kohdalleen. Vaikuttaviksi tekijöiksi luettaneen ehkä vanhojen livejournamerkintöjen lukeminen sentimentaalisessa mielentilassa, tuttujen ja tuntemattomien kirjoitusten lueskelu, pitkän ja hartaan odotuksen jälkeen koittanut "kesäloma", kameran uusitut paristot, sekä palava kaipuu edes jonkinlaiseen kirjoittamiseen.

Puoliksi unessa ja puoliksi valveilla syntyi uusi bloginkyhäelmä livejournalien muistolle ja kupsahtaneiden blogger-tunnusten raunioille. Ensijaisesti kirjoitan täällä itselleni, toissijaisesti entiseen kotikaupunkiini jääneille tai maailmalle hajaantuneille kavereille, mikäli joku heistä tänne sattuu eksymään.

Sen pitemmittä puheitta vetäydyn yöpuulle ja pohdiskelemaan, olisiko minulla tänne oikeasti vähän parempaakin asiaa.
Siihen asti, moro ->

THIS IS A TEST
test test test