Miten tässä nyt näin kävi?

Olen haavellut klassisesta trenssitakista koko aikuisikäni ja siinä sivussa pelastanut itseni hypotermialta parila hätätilaratkaisulla. Jättimäisestä tarjonnasta huolimatta jokaikinen palttoo jota olen tähän mennessä sovittanut on ollut jollain tavalla kelvoton, useimmiten liian iso, huonolaatuinen tai sietämättömän kallis. Tänään Zaran hyllyvälissä vaeltelu johti kuitenkin aivan mielettömään löytöön - sovituskoppiin kanssani pääsi jopa kaksi ihanaa vaaleaa trenssiä. Tilanteen erikoislaatuisuutta kuvannee parhaiten se, että en ole oikeastaan koskaan valinnut itselleni minkäänlaista takkia, vaan kantanut kotiin sen, jonka hihoissa, helmoissa ja olkapäissä on vähiten ylimääräistä. Pitkän harkitsemisen, sovittelun, "EMMÄ OSAA VALITA"- ruikutuksen ja poikaystävän konsultaation jälkeen kiikutin kotiin kuvissa näkyvän yksilön, joka oli vaihtoehtoaan hieman pidempi, paksumpi ja kalliimpi. Normaalikokoisella ihmisellä kyseessä olisi varmaan johonkin lantiolle päättyvä takki, mutta minun päälläni se käy lähes aidosta melkein polvipituisesta trenssistä. Julistan etsinnän päättyneeksi <3.
(enkä muuten todellakaan ollut noissa vaatteissa tänään muuten, kunhan kiskoin päälleni jotain mahdollisimman neutraalia ja arkista takin kaveriksi.)

edit./ Ja nyt on kommentitkin toiminnassa vihdoin. Juhlaa!

Tunnisteet: kokoangsti, löytö, takki, Zara

Viimeisen viikon sisään on tapahtunut sen verran paljon kaikkea, että päivittely on vähän jäänyt. Alunperin minulla oli tarkoitus tarjoilla matkakuvia, yleistä höpöttelyä ja asuviritys jos toinenkin mutta tässä pyörityksessä kuvailu jäi kännykkäkameran räpsyttelyyn ja pukeutuminen lähinnä "mitä sieltä kaapista päälle kaatuu"-rytkyihin änkeämiseen. Pahimmasta selvittyäni olen a. mutustellut mansikoita, b. yrittänyt juoksulenkkeillä tuolla helteellä huonoin tuloksin, c. katsonut jalkapalloa miehenpuoliskon painostuksesta. Koska jotain pientä dokumentointia tuli kuitenkin harjoitettua, siispä tässä pieni yhteenveto viime viikosta :)

Perjantaiaamuna posteljooni toi mulle kivan paksun kirjekuoren, jossa ihan mustaa valkosella ilmoitettiin että meikä on nyt sitten myös kauppatieteiden ylioppilas! Ovet Turun kauppikseen aukesivat siis toisella yrittämällä, vuoden mittaisten taloustieteen opintojen ja hikisen 3kk lukemisen jälkeen. Sitä hihkumisen ja kiljumisen määrää ei voi sanoin kuvailla kun opiskelupaikka varmistui, enkä vieläkään oikein tajua koko juttua todeksi. Olin ihan varma, etten pääsisi.

Samana iltana lähdettiinkin sitten poikakaverin kanssa kohti Tukholmaa viettämään pitkää viikonloppua. Alunperin tuo reissu oli vanhempieni itselleen varaama, mutta vastikään heille muuttaneen koiranpennun takia tarvittiin meidän apua ettei matka menisi hukkaan. Kerrankin "velvollisuus", jonka täytti kyllä enemmän kuin mielellään :D. Totta puhuen olin ottanut myös ison "kunnon" kamerani mukaan reissuun, mutta kunnonkokoisen olkalaukun unohtamisen takia säilytin mokomaa lähinnä hotellihuoneessa. Eipä siinä helteessä/ruuhkassa kyllä olisi tehnyt mieli juuri kuvatakkaan. Kamerakänykällä räpsäisin kuitenkin muutavan kuvan, ihan kokeeksi. Yllättävän hyvää jälkeä tuo kapula näemmä tekee, suurin osa kuvista riittää ihan passelisti nettiin vaikkei taidepläjäyksistä nyt olekaan kyse.




Kumpikaan meistä ei ollut ennen viettänyt muutamaa tuntia kauempaa tuolla länsinaapurin puolella, eikä meillä ollut mitään tarkkaa ajatusta siitä, mitä Tukholmassa pitäisi nähdä. Pääosa reissusta kuluikin epämääräiseen vaelteluun, auringossa fiilistelyyn sekä omassa tapauksessani shoppailuun. Saisipa suomessakin opiskelijakortilla 10 % alennusta vaateostoksista! Muutama museokin tuli - jo poikaystävän mielenterveyden vuoksi - katsastettua.




Suureksi harmiksemme tukholman ruokatarjonta osoittautui joko huonoksi, tai sitten me emme osanneet etsiä oikeita paikkoja. Jotain tekemistä voi toki olla silläkin, että iso osa ravintoloista vanhan kaupungin turistihelvettejä lukuunottamatta oli kesälomakauden takia suljettuna. Myös ruokien hinnat olivat melko korkeat, etenkin jos verrataan siihen mitä samalla rahalla saa eteensä Suomessa. Positiivisena valopilkkuna mainittakoot kuitenkin tuo monien bloggareidenkin kehuma Saturnus cafe, jonka valtava porkkanakakkusiipale ruokki helposti kaksi makeannälkäistä aina ähkyyn asti. Mukavan retro sisustus, hiljainen musiikki ja ulkoterassilla tönöttänyt pöytäfutis eivät ainakaan vähentäneet paikan viehättävyyttä.



Meidän hotelli oli sattumalta ihan drottningsgatanin vieressä, parhaiden shoppailumestojen sydämmessä. Yleensä en löydä matkoilla shoppaillessani mitään mielenkiintoista sopivan kokoisesta puhumattakaan, mutta poikkeus vahvistakoon säännön :D.



Sellasta. Kesä kuluu, mansikat halpenee, juurikasvu puskee uhkaavasti esiin ja aurinko häikäsee. Nyt tämä kuitenkin kiittää, kuittaa ja lähtee hamuamaan jääkaapista loputkin mansikat.

Tunnisteet: kesä, loma, matkustaminen, ostokset, Tukholma