|
possibly sleepwalking
M I N N A = Yliopisto-opiskelija länsirannikolta. 1989. Ikuinen haaveilija, joka hukkaa kaiken ja on aina myöhässä.
♥: Lukeminen, matkustelu, valokuvaaminen, muoti, elokuvat, vieraat kielet, kiireettömät aamut, huivit, kuivahedelmät, vanhat valokuvat, musiikki, nukkuminen, lojuminen & päämäärätön haahuilu. |
|
|
the blog
Personal blog, satunnaista höpinää aiheesta ja sen ulkopuolelta. Kuvamateriaalia oman viitseliäisyyden sanelemissa rajoissa.
links
Bang your brainsDirty pretty things Heijastuspinta Converting vegetarians Kemikaalicocktail Paras aika vuodesta The Sartorialist archives
credits
Design: doughnutcrazyKuvitus omasta takaa, ellei toisin mainita. 
|
Leffassa nähtyä:The Sorcerer's Apprentice
Päätettiin tänään päiväsellä että viipotetaan avokin kanssa illalla leffaan, kun ressukka on tulevan tenttinsä takia ihan myrtsinä ja jääkaapin ovessa lepatti sattumalta pari käyttämätöntä lippua. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: Scifijännäreihin ja geeniteknologian saloihin sukeltava, mm. superlahjakkaan Trailerin perusteella Disneyn Fantasia-piirroselokuvasta inspiraationsa saanut Sorcerer's Apperentice, aka. Noidan oppipoika lupailee varsin viihdyttävää, mukaansatempaavaa ja visuaalisesti näyttävää puolitoistatuntista. Itse pelkäsin tuon kolmeminuuttisen (ja Kymen Sanomien elokuvakriitikon murska-arvostelun) perusteella asettaaneeni odotukset elokuvan laadusta turhan korkealle ja odotin lähinnä täydellistä floppia, jota ei kuitenkaan tullut. Vaikka elokuvan teemat ovatkin kuluneita ja juoni ennalta arvattavissa, näyttelijöiden karisma, hyvät efektit ja pienet "modernit" vibat muutoin kuluneen aineksen seassa pitävät kuin pitävätkin paketin koossa lopputeksteihin asti.  Juonensa puolesta Noidan oppipoika on varsin keskinkertainen. Koulunsa luokkaretkellä kymmenenvuotias Dave eksyy sattumalta antiikkikauppaan, jossa hän tapaa Balthazar Blaken (Nicolas Cage), itsensä Merlinin oppilaan. Balthazar, joka on tuhannen vuoden ajan etsinyt itselleen seuraajaa, jonka avulla ihmiskunnan arkkivihollisen, Morganan ja tämän tukijoiden kukistaminen olisi mahdollista, vakuuttuu Daven olevan "se oikea" ja lahjoittaa tälle Merlinin sormuksen. Ensimmäinen velhoilun oppitunti kuitenkin katkeaa ikävästi: epäonnisen tapahtumaketjun seurauksena Balthazarin vihamies ja Morganan palvelija Hovarth ilmestyy paikalle, ja tappelun tuiskeessa molemmat mestarivelhot päätyvät vangiksi ikivanhaan uurnaan. Dave pakenee kaupasta kauhun vallassa, joutuu luokkansa edessä naurunalaiseksi. Ajan kuluessa koulukiusatusta pikkupojasta sukeutuu pesinkestävä fysiikkanörtti (Jay Baruchel), jonka päivät kuluvat lähinnä omassa laboratoriossa hylätyssä metrotunnelissa. Kymmenen vuotta myöhemmin sekä Hovarth että Balthazar onnistuvat pakenemaan uurnasta. Molemmat suuntaavat raivoisasti etsimään hrimholdia - nuken muotoista vankilaa johon Morgana, sekä hänen tärkeimmät tukijansa on vangittu. Hovarth uskoo, että Dave otti grimholdin mukaansa kaupasta paetessaan, ja lähteekin kovistelemaan tätä saadakseen nuken itselleen. Daven henki kuitenkin pelastuu täpärästi Balthazarin väliintulon ansiosta, ja saatuaan myös grimholdin turvaan Daven laboratorioon alkaa velho perehdyttää lahjakasta, mutta vastahakoista suojattiaan taikuuden saloihin. Opiskelu ei kuitenkaan suju mutkattomasti, ja ennen pitkää asiat mutkastuvat - lopulta New Yorkin ja koko ihmiskunnan kohtalo lepää yksin Daven harteilla. Elokuvan loppu on varsin ennalta arvattava. Jos jokaisella ihmisellä on muutama suosikki-ja inhokkinäyttelijä joiden perusteella katson tai jätän katsomatta leffoja, putoaisi Nicolas Cage omalla kohdallani jälkimmäiseen kastiin yhdessä Ben Stillerin, Jim Carreyn. Jokin siinä olemuksessa vaan ärsyttää, älkää kysykö mikä. Aiemmin inhokkilistalleni kuului myös mm. Owen Wilson, jonka kuitenkin päästin pannasta nähtyäni Darjeeling limitedin. Kick Assin ja Noidan oppipojan jälkeen taitaa myös Cage nousta pois listani häntäpäästä. Tunnustan, että Balthazarin komealla rooliasulla saattoi myös olla osuutta asiaan..... (voitte halutessanne kuvitella tähän sellaisen punastelevan hymiön). Vaikka Cagen roolisuoritus on yksi parhaista mitä olen häneltä nähnyt, on Jay Baruchelin esitys tumpelona nörttinä elokuvan parasta antia. Oikeastaan Davea voisi kuvata enemmänkin ahdistuneeksi älyköksi, sillä perinteisen ulkoisen nörttihabituksen sijaan valkokankaalla esiintyy suurimman osan ajasta hahmo, josta näkee, että sitä oikeasti ahdistaa kaikki muu normaali, paitsi fysiikka. Kliseisyyden rajat eivät kuitenkaan ylity, ja Daven ahdistuksesta on helppo tunnistaa itsensä - kenenpä olisi helppoa luottaa itseensä ja kykyihinsä, jos puolet elämästä on potkittu ihan kirjaimellisesti päähän.  Omasta mielestäni Noidan oppipojan parasta antia olivat näyttävät erikoistehosteet, sekä modernin tieteen yhdistäminen taikuuteen, ehkä siksi, että ymmärrän luonnontieteistä itse yhtä vähän kuin loitsimisesta. Elokuva myös kiertää Potter-plagioinnin ja maailmanpelastuspiiperryksen pahimmat sudenkuopat kevyesti, eikä 111 minuuttinsa aikana tunnu hetkeäkään liian pitkältä. Itse jäin kuitenkin toivomaan pätkältä hiukan enemmän syvyyttä ja aikuisempaa otetta - moni kohtaus olisi ollut huomattavasti mielenkiintoisempi, mikäli puolet Balthazarin ajoittain lähes epäinhimillisiin sfääreihin ylettyvästä isällisestä ymmärtäväsyydestä ja "You are special" - hokemista olisi korvattu hieman hienovaraisemmalla ja häijymmällä käytöksellä. Jokainen Kick Assin nähnyt kyllä tietää, että Cage ei ole ensimmäistä kertaa asialla kun nörtti-Davesta leivotaan sankaria* (olipa lopputuotteella sitten käytössään perinteisempiä aseita tai plasmapalloja), mutta Noidan oppipojassa meno on turhan väljähtynyttä, kenties perheen nuorimpien sielunrauhan vuoksi. Kliseisyydestään ja ajoittaisesta koomisuuteen menevästä paatoksellisuudestaan huolimatta leffa kuitenkin lunastaa lupauksensa loistavana viihdepakettina, jossa riittää vauhtia ja nauruhermoja koettelevia kommelluksia sekä isommille että pienemmille katsojille. * Kick Ass-elokuvan päähenkilön nimi on myös Dave, jonka tietä supersankaruuteen siivittää mm. Big Daddy-niminen hahmo (aka. Cage). Pikatuomio: 3/5 + Juoni kliseistään huolimatta viihdyttävä ja elokuva onnistuu tempaamaan mukaansa. + Upeat efektit. - Ei tarjoa juurikaan uutta, teslareaktorin viihdekäyttöä lukuunottamatta. ps. Kuvat on ongittu sekalaisilta sivuilta, eivätkä ne luonnollisestikaan ole minun. Tunnisteet: arvostelut, elokuvat |