Kotiseutumatkailusta ja hyvästä safkasta.
Kotiuduin eilen reissusta ja tarkoituksenani oli vääntää pienimuotoinen postaus taannoin tekemästäni epäonnistuneesta kotiskasvohoidosta, sekä esitellä muutamaa löytöä, jotka lähtivät mukaani Kampin Mangosta viikonloppuna. Päivä oli ja meni. Juoksentelin asioilla, katsoin hömppäsarjoja, puhuin puhelimessa ja treeneistä kotiin tultuani tajusin, että olen ensiksikin hävittänyt kyseiset "kasvohoitokuvat" kamerastani ja toiseksi niin rähmääntynyt, etten aio vetää yhtäkään puhdasta vaatetta päälleni. Siispä keskityin suosiolla kamojeni purkamiseen kassista ja uusien koulukirjojen selailuun - ne sentään sain haettua kirjastosta (kyllä, kuukautta etuajassa yleisen mielenkiinnon vuoksi) lainaksi.

Kotiseudulle suuntautuvilla vierailuilla on se häijy puoli, että niiden aikana oma henkilökohtainen vapaa-aika kutistuu minimiin: Pitää nähdä kavereita, sukulaisia, viettää aikaa perheen kanssa, käydä kylässä avoanopilla, syödä, nukkua ja ehkä pistäytyä suihkussakin. Siihen päälle vielä n. 6 tunnin bussi/junamatkat sekä fakta, että viimeviikolla kotikaupungissani vietettiin vuoden suurinta tapahtumaa eli Kotkan meripäiviä niin halleluja. Omalta osaltani elämäni 20. viinanhuuruinen kaupunkifestivaali sujui lähinnä työntäyteisissä merkeissä tuttavan keramiikkakojussa autellen. Illalla piti tietysti päästä myös sukeltamaan juhlakansan joukkoon, joten viikonlopun jäljiltä olo oli lähinnä kuin jyrän alle jäänyt. Propsit eritoten Idalle ex-tempore sunnuntaibaareiluun houkuttelusta -maanantainen bussimatka sujuikin sitten äärettömän pahoinvoivissa merkeissä :D.

Helsingin kohdalla raahauduimme poikaystäväni kanssa syömään Kampin Don Corleoneen lähinnä sillä perusteella, että a. ruokaa piti saada nopeasti. b. ..mielellään sekä lihaanille että porkkananpurijalle mieleisessä muodossa & c. mummini oli antanut meille yhteisen ruokarahalahjoituksen kotimatkaa varten. Jo paikan sijainnin perusteella odotuksemme eivät olleet kovin korkealla (oikeasti hyvät ravintolathan ovat hyvin varjeltuja salaisuuksia kaukana keskustasta?), mutta kerrankin erehdys tapahtui positiiviseen suuntaan. Ja ei, tämä ei ole mikään maksettu mainos.

(Suloiset alkupalat ja niin herkullinen pasta että meinasin unohtaa kuvata sen...)

Vaikka Kampin ostoskeskus ainakin minulle edustaa hektisyyden perikuvaa bussiasemineen, ihmismassoineen ja metropysäkkeineen, itse ravintolan ilmapiiri oli kaukana kiireisestä. Palvelu oli nopeaa, mutta silti äärettömän rauhallista ja ystävällistä. Heti tilattuamme saimme pöytään mm. tuoretta ciabattaleipää, oliiviöljyä, leipätikkuja, balsamicoa ja muutaman calamata-oliivin naposteltavaksi. Myöskään pääruoassa ei ollut valittamista. Annoskoko oli niin suuri, että jopa suursyömäreiden kruunaamattoman kuningattaren oli taivuttava ja pyydettävä avomies apuun urakan viimeistelyä varten. Toiseksi, ruoka oli aivan mielettömän hyvää, ja hyvä niin - kotimatka kun otti ja venähti hieman odotettua pidemmäksi kiitos minun shoppailuintoni ja VR:n junien... Kokonaisuudessaan matkaan meni nimittäin lähes 8 tuntia.

Huomenna palaan linjoille toivottavasti pienen shoppauspostauksen, myös uuden tukan kera - klo 10 aamulla päässäni roikkuva reuhka pääsee parturiin ensimmäistä kuukausien tauon jälkeen <3.

Tunnisteet: , ,