Miten tässä nyt näin kävi?

Olen haavellut klassisesta trenssitakista koko aikuisikäni ja siinä sivussa pelastanut itseni hypotermialta parila hätätilaratkaisulla. Jättimäisestä tarjonnasta huolimatta jokaikinen palttoo jota olen tähän mennessä sovittanut on ollut jollain tavalla kelvoton, useimmiten liian iso, huonolaatuinen tai sietämättömän kallis. Tänään Zaran hyllyvälissä vaeltelu johti kuitenkin aivan mielettömään löytöön - sovituskoppiin kanssani pääsi jopa kaksi ihanaa vaaleaa trenssiä. Tilanteen erikoislaatuisuutta kuvannee parhaiten se, että en ole oikeastaan koskaan valinnut itselleni minkäänlaista takkia, vaan kantanut kotiin sen, jonka hihoissa, helmoissa ja olkapäissä on vähiten ylimääräistä. Pitkän harkitsemisen, sovittelun, "EMMÄ OSAA VALITA"- ruikutuksen ja poikaystävän konsultaation jälkeen kiikutin kotiin kuvissa näkyvän yksilön, joka oli vaihtoehtoaan hieman pidempi, paksumpi ja kalliimpi. Normaalikokoisella ihmisellä kyseessä olisi varmaan johonkin lantiolle päättyvä takki, mutta minun päälläni se käy lähes aidosta melkein polvipituisesta trenssistä. Julistan etsinnän päättyneeksi <3.
(enkä muuten todellakaan ollut noissa vaatteissa tänään muuten, kunhan kiskoin päälleni jotain mahdollisimman neutraalia ja arkista takin kaveriksi.)

edit./ Ja nyt on kommentitkin toiminnassa vihdoin. Juhlaa!

Tunnisteet: kokoangsti, löytö, takki, Zara